“Jätkäsaaren laiturissa maailmanomistajan laiva katselee
Kun laivattomat miehet pullokasseinensa kaikenlaista kyselee
Mä en usko kaikkivaltiaaseen jumalaan
Jos kansanmiehen palkka riittää yhteen humalaan”
Säkylän Pyhäjärven rannalla kuuluu tuttu melodia. Akustinen kitara soi, tiirat lentelevät ja alkukesän poutapilvet heijastuvat järven pinnasta.
Pyyhe päällä saunan kuistilla viheltelevä Olavi Uusivirta tunnustautuu saunafanaatikoksi, ja sellaiseksi hän kuvailee myös koko yhtyettään.
“Ehkä sauna-addiktio ei olisi liioiteltua”, hän nauraa. “Usein keikkabussin startatessa pohdimme ensimmäiseksi, mihin pääsemme saunaan. Keikka on sivuseikka, kuten meillä on leikkimielisesti tapana sanoa.”
Olavilla ja bändillä onkin tien päälle lähdettäessä tapana heitellä verkkoja vesille ja kysellä somen kautta saunomismahdollisuuksia. Jos kiertuelogistiikka antaa periksi, koukataan keikkapaikalle usein vaikkapa jonkun mökkisaunan kautta.
“On ihan mahtavaa, miten paljon saamme saunakutsuja. Ihmiset ovat oppineet tuntemaan tämän puolen meidän yhtyeestä. Mieleen tulee esimerkiksi eräs karkkilalainen päältä päin pienen oloinen tynnyrisauna, johon lopulta mahduttiin koko kahdeksanhenkisen kiertueporukan kanssa.”
“Hei sinä sokea perhonen
Minne lennät, oota mua
Hei sinä kalteva pinta
Otatko vastaan mut jos
ponttoonilta pää edellä pohjaan sukellan?”
Vaikka tien päällä on saanut tottua myös tiukkoihin aikatauluihin ja pikasaunomiseen on Olavi pohjimmiltaan silti verkkainen saunoja, joka mieluiten varaa saunomiseen 3-4 tuntia.
“En lähde saunasta kulumallakaan, saunon maailman loppuun asti!” hän virnistää.
Sauna on Olaville pohjimmiltaan pyhä paikka, jossa kelloa ei ole ja jossa tittelit riisutaan. Olavi rakastaa saunan tasa-arvoistavaa luonnetta ja onkin Helsingin yleisten saunojen aktiivinen käyttäjä.
“Siellä et tiedä istuuko vieressäsi suuren yhtiön toimitusjohtaja vai juuri vankilasta vapautunut. Eikä sillä ole merkitystä.”
Olaville saunominen on usein myös sosiaalista puuhaa eikä lauteilla hänen mukaansa tarvitse istua tuppisuuna. Hiljaisuudellekin on kuitenkin paikkansa.
“Sauna on vastavoima arjen kiireelle ja hektisyydelle. Kun aika ja paikka menettävät merkityksensä, kokemus on puhdistava ja maaperä ravitseva. Saunominen ruokkii myös luovaa ajattelua.”
Olavi ei omien sanojensa mukaan riisuudu tietoisesti täysin lauluntekijyydestä koskaan, ei myöskään mennessään saunaan. Jos ideoita uusiin kappaleisiin syntyy, hänellä on ikkuna niille auki myös saunan lauteilla.
“Kun kaikki häly hiljenee ja helvetinkoneista on luovuttu, on olotila hedelmällinen myös uusille lauluille.”
“Bussituttu laittaa pillit pussiin tältä illalta on terassi kii
Jos uskaltaisin kysyy mutten uskalla mä sidon kengännauhat kii
Lokki tietää kaiken mutta pitää nokkansa kii
Loppiainen kii, vappupäivä lennosta kii”
Olavi avaa vuosikymmeniä palvelleen Aitokiukaan luukun, katselee hetken sen hehkuvaa tulipesää ja lisää joukkoon muutaman ison koivuklapin. Kaverit saapuvat illalla saunomaan ja ihmettelemään tätä jättimäistä kiukaiden kuningasta.
Aitokiuas on Olaville erityinen kiuas, sillä se liittyy tiiviisti hänen varhaisiin lapsuudenmuistoihinsa.
“Muutimme Karkkilaan vuonna 1987 ollessani 4-vuotias. Asuimme rintamamiestalon yläkerrassa ja alakertaa asutti vanha mies aikuisen poikansa kanssa. Lauantaisin mies lämmitti Aitokiukaan. He saunoivat ensin, sitten oli meidän vuoro”, hän muistelee.
Aitokiukaan löylyt jättivät pieneen Olaviin lähtemättömän jäljen. Ne eivät tuntuneet samalta kuin aiemmat saunat.
“Pystyn edelleen palautumaan siihen fiilikseen. Aitokiuas jäi takaraivoon kummittelemaan ja olen siitä lähtien haaveillut omasta AK:sta”, hän kertoo hymyillen.
“Kun kaikki häly hiljenee ja helvetinkoneista on luovuttu, on olotila hedelmällinen myös uusille lauluille.”
Olavi on parhaillaan rakentamassa perheineen uutta saunaa Helsingissä sijaitsevan omakotitalonsa kellarikerrokseen. Lämmitysjärjestelmän päivittämisen myötä vanha pannuhuone vapautui saunakäyttöön.
Sähkökiukaaksi Olavin uuteen saunaan valikoitui Narvi Velvet Narvi WiFi -järjestelmällä. Olavi pitää etäohjautuvaa saunanlämmitysmahdollisuutta elämäänsä tervetulleena.
“Jostain tämän kaltaisesta olen hieman salaa haaveillutkin. Onhan se siistiä että voi keikalta tullessaan laittaa saunan päälle Hämeenlinnan kohdalla.”
Ja toteutuu se lapsuuden haavekin. Aivan kuten Olavin lapsuuden kodissa, myös oman talon kellarikerroksen saunassa lämpeää pian Aitokiuas AK-57.
“Niitä löylyjä odotellessa. Yli 30 vuotta siinä kesti, mutta hyvää kannattaa joskus odottaa”, artisti nauraa.